Tänään opettelimme huispaamaan . Lentelimme Tylypahkassa Harryn perässä aivan hullun lailla. Täytyy myöntää, että mamoilijat ylittivät tänään itsensä ja yrittivät siirtyä huimapäihin. Menestys ei tosin ollut hyvä. Katselimme pojan kanssa ensin huimapäiden Jurassicparkin vesivuoristoradan, josta he tulivat aivan märkinä pois. Aika hurja loppulasku suoraan alas oli tarjolla. Poika rohkaistui ja päätti kokeilla tädin kanssa (ei puhettakaan, että äiti olisi yrittänyt!). Olimme tytön kanssa heitä vastassa ja tapasimme lakanaakin valkoisemman pojan, jolla hampaat kalisivat - eikä suinkaan kylmästä vaan säikähdyksestä! Laskusta otettu kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sattui vielä niin, että he istuivat vaunun eturivillä hmmm... hyvin kookkaan miehen vieressä, jolloin pojan kohdalla turvapuomi oli aikalailla löysällä ja olo tuntui kuulema siltä, kuin olisi roikkunut vaunusta. Ilmeisen pelottavan löysällä. Kotimatkalla taksissa naureskelimme, että olisiko pitänyt kysyä ystävällisesti, että voisimmeko vaihtaa paikka, koska meillä istuu lihava setä vieressä, niin turvapuomi ei kiristy tarpeeksi? Vai miten asian olisi kauniisti ilmaissut?

Kalina jatkui aika pitkään. Melkein koko sen noin 90 minuuttia, minkä jonotimme Tylypahkaan. Äitiä jo hirvitti, että näinköhän poika suoriutuu huispauksesta. Kovasti poika linnaan halusi, mutta matkan varrella olevat varoituskyltit antoivat ymmärtää, että tiedossa olisi aika hurjaa kieputusta korkealla! Ei nimittäin sekään ollut mikään helppo rasti. Välillä lensimme mahallaan, seuraavaksi selällään, kohta taas vaihtui suunta ja vauhti oli hirmuinen. Aikamoista kieputusta. Loistavat efektit! Oikeasti tuntui kuin lentäisimme Harryn perässä linnojen ovista, metsässä, lohikäärmeen luona jne. Loistavasti tehty! Linna oli kaiken kaikkiaan hieno paikka. Huispausta edelsi kierros linnan sisällä, jossa kaikki oli kuten kirjoissa. Aivan mieletön paikka - Harrypotterland!

Olimme tänään siis Universal Studioiden Island of Adventurella. Niin erilainen kuin eilinen Disneyn Magic Kingdom. Taisimme kaikki olla sitä mieltä, että Universal Studios peittosi Disneyn kuusi nolla. Itse asiassa Harry Potterin maassa vietimme suurimman osan siellä oloajasta. Söimmekin Kolmen luudan majatalossa. Huimapäät ajelivat taas kaikenlaisilla kieputtamilla, mutta me mamoilijat päätimme Tylypahkan keikan jälkeen jättää huimapäät huimailemaan ja siirtyä miedompiin laitteisiin, koska nippanappa äitikin selvisi Tylypahkan voimatta pahoin. Mutta suolaista oli saatava saman tien olon korjaamiseksi!

Täti innostui sen verran kovaa, että ajeli yksi joissakin pääalaspäin kieputtamissa, minne tyttö ei halunnut (tai sitten äiti ei päästänyt). Monissa kierroksissa tehosteet olivat aivan omaa luokkaansa. Vettä, tulta ja ilmaa käytettiin aivan uusin tavoin - Disney oli ehkä näissä jutuissa ajallisesti jonkin verran jäljempänä.

Jos Disneyn Magic Kingdom oli kuin suoraan satukirjasta, Universal Studion Island of Adventurella oli olo kuin pilvien päällä leijailisi - niin epätodellinen. Tarjontaa oli ehkä vähemmän, jos laitteita ajattelee. Ei paraateja ja värikkäitä show’ta. Sen sijaan katseltavaa ja tekemistä enemmän.

Näin viimeinen kokonainen Florida - ja Amerikka - päivä tällä erää vierähti.  Huomenna vietämme lähes iltaan asti tässä hotellin läheisyydessä - uiden ja rentoutuen. Katsotaan nyt tuleeko tarve käydä heittämässä viimeinen shoppailukierros vai ei? Myöhään illalla starttaamme lennon kohti Frankfurtia, jossa meidän pitäisi olla sunnuntaina ennen puolta päivää. Sieltä täti Helsinkiin ja me muut Helsingin kautta Kuopioon myöhään illalla.

 

Tämä päivä on ollut yhtä taikaa! Koko päivä vierähti - hiukan perjantainkin puolelle - Disneyn Magic Kingdomissa. Paikka oli upea - suoraan satukirjan sivuilta. Katsoimme kaikki mahdolliset paraatit, jotta näkisimme monet Disneyn hahmot. Ja kyllä niitä Akusta Jack Sparrow'n vastaan tulikin. Seurueemme valokuvaajat - täti ja poika - räpsivät aikamoisen kasan kuvia kotiin viemiseksi. Kotiväki tuli mieleen heti saapuessamme sinne. Keskellä puistoa komeilee valtava linna - jokaisen pikkuprinsessan unelmien koti! Meidän pikkutytöt olisivat varmasti siitä nauttineet ja kovasti! Ensi kerralla heidät mukaan.

Täti pohti reissua suunnitellessamme, jos jättäisi Orlandon välistä. Lapset muistuttivat päivän mittaan muutamaan kertaan, että sait hyvän tekosyyn tulla heidän varjollaan tänne huvipuistoon! Ja olihan tädille oikea tarvekin, koska äitistä ei ole suurimpaan osaan laitteista...

Jakaannuimme heti aamusta kahteen porukkaan - hurjapäihin ja mamoilijoihin. Hurjapäät - täti ja tyttö - kävivät kaiken maailman vuoristoradat ja kieppuvat härvelit. Mamoilijat - äiti ja poika - kiersivät kaukaa kaikki laitteet, missä saattaisi pyöryttää tai voida pahoin! Tosin yllätyksekseen mamoilijat löysivät itsensä viimeiseksi Aladin lentävistä matoista. Tosin pitkän keskustelun päätteeksi! Poika sai puhuttua äidin ympäri. Monenmoisessa "maassa" vierailimme - Pirates of Caribean, Nalle Puhissa, Lumikissa, Lilo ja Stichissä, Monstereissa, Pikkuväessä, Robinsonin perheen puussa jne. Toinen toisistaan hienommin toteutetuissa. Ylitse muiden oli äidin mielestä Hounted Mansion (kummituskartano). Hauskasti tehty! Vaikka ihmisiä riitti, niin jonotusajat eivät olleet missään vaiheessa tuntia pidempiä. Moneen paikkaan pääsi noin puolen tunnin jonolla. Jonot liikkuivat koko ajan, niin odotusaika ei tuntunut ollenkaan niin pitkältä. Hurjapäät taisivat ihastua Mountain Splashiin ylitse muiden?

Päivä oli niin kuuma, että ruuan menekki oli vähäinen. Arkeen palautuminen onkin sitten edessä ensi maanantaina. Voi olla - ainakin tytölle, joka on aikamoinen herkkusuu - vähän taas opettelua, kun aamupalalla eteen tulee lasi maitoa ja ruisleipää. Täällä on aamiaisella tarjolla kaikenlaisia makeita herkkuja - vohveleita, kanelipullia, muroja jne. Limppari on näyttänyt menevän alas aika mukavasti. Puhumattakaan päivän mittaan nautituista karkeista tai sipseistä. No, loma on loma! Toisaalta pari iltaa sitten Memphissä pojan annokseen kuului uuniperuna. Uskokaa tai älkää, mutta moisesta käytiin lähes tappelu - tuntui olevan niin ihana kaikenlaisten ranskan pottujen jälkeen. Saattaa siis sittenkin kotiruoka viedä voiton! Toisaalta paraskin puhuja - äidillekin maistui täällä vuonna 1986 herkut aikalailla - 10 kilon verran! Tällä reissulla äidin "sisuskalut" on vamasti hyvin "säilötty" tällä päivittäiselläl diet Pepsi tai Coke määrällä. Mutta minkäs teet, jos kraanavesi maistuu siltä kuin siihen olisi lisätty pilaantunut kananmuna (rikiltä siis)?

Illan päätteeksi katsoimme puistossa mahtavan ilotulituksen - pauke oli kova ja upeat värit sinkoilivat ympäri taivasta. Väsyneistä, mutta onnellisista matkaajista kuorsaavat kaikki muut paitsi äiti ja täti. Paras pikku hiljaa liittyä kuoroon, jottei huomiselle ajatellut jutut mene aivan ohitse!

Siirryimme illasta ajassa tunnin lähemmäksi Suomea, mutta lämpötilassa huomattavasti kauemmaksi. Vaihdoimme Tenneseen ilmaston Floridan lämpöön. Tosin tänään oli Memphisissäkin mukava sää. Kävelessämme Beale streetillä ja kuunnellessamme monia siellä soittavia blues muusikoita aurinko mukavasti lämmitti. Memphis on viehättävä kaupunki. Niin erilainen mitä muut matkan varrella näkemämme. Matalia tiilitaloja - etelävaltiolaiseen tyyliin. Katukuva huomattavasti värikkäämpi sekä arkkitehtuuriltaan että ihmisiltään.

Aamupäivän vietimme tutustuen Civil Rights museoon, joka sijaitsee Lorraine hotellissa. Hotelli on siis se, jonne vuonna 1968 martin Luther King ammuttiin. Museossa kerrotaan tietysti myös Lutherin elämästä, kuolemasta ja tutkimusten eri vaiheista murhan jälkeen. Kyllä oli kaksosille taas hyvä historian oppitunti aiheesta ihmisoikeudet. He ihmettelivät moneen kertaan, että oikeastiko oli esim. eri vessat värillisille ja valkoisille? Tai mikseivät värilliset saaneet istua bussissa - tai jos istuivat, niin miksi vietiin vankilaan? Poikaa - taas kerran - hämmästytti ajatus siitä, että ollaan oikealla murhapaikalla, kun katselimme Kingin hotellihuoneen parveketta. Toisaalta kierroksemme aikana näitä murhattuja historian merkkihenkilöitä on tullut vastaan sen verran, että jo ihmetteli tänään, että eikö kukaan kuuluisuuksista elä vanhaksi normaalisti? Hyvä kysymys!

Tramilla ajoimme koko loopin nähdäksemme kaupungin keskustan ja Mississippi joen varren. Vanhan aikaisessa "ratikassa" oli tunnelmaa ja juttuseuraa tuntui riittävän! Kylänmiehet ja -naiset edelleen helposti lähestyvät meitä monilla kysymyksillään. Ja kieli kuulema muistuttaa ranskaa - kuulostaisikin niin kauniilta!

Vaihdoimme siis illalla maisemaa.Täällä Orlandossa on aivan ihanan lämmintä - näin keskiyölläkin. Kävimme iltauinnilla. Ajan ja lämpötilan lisäksi vaihdoimme myös asumistyyliä. Täällä meillä on aivan ihana kahden makuuhuoneen, kolmen vessan ja olohuoneen sviitti. Kyllä tässä kelpaa loppuloma majailla! Tädin kanssa yritimme lapsille iltauinnille myydä ideaa siitä, jos jättäisimme suunnitellut ohjelmat välistä ja jäisimme vain tänne uimaan ja rentoutumaan. Huonolla menestyksellä tosin! Nyt ei muuta kuin hyvää yötä ja kauniita unia sinne Suomeen, jotta aamusta jaksamme ponkaista joko Walt Disney Worldiin tai Universal Studioiden Harry Potter landiin. Vaihdamme siis museot ja historian täällä ihan totaalisesti viihteeseen loppulomaksi!

Tänä aamuna lasten aamu-uinnin ja aikuisten juoksumaton jälkeen saimme kerätä matkalaukuistamme päälle suurin piirtein kaikki pitkällä hihalla varustetut vaatteet. Sää oli viileä! Onneksi mukana oli takit ja hupparit. Hanskatkaan eivät olisi olleet pahitteeksi. Ne päällä seikkailimme koko päivän Gracelandissa Elviksen jäljillä.

Ylitimme äyräiden yli tulvivan Missisipin pariin kertaan mennessämme ja tulessamme Gracelandista. Elviksen jäljet olivat mielenkiintoiset. Mansion (hänen talonsa) oli hienoa katseltavaa - sen ajan kuvaus. Näytillä oli hänen mm. esiintymisasujaan, autojansa, mielettömästi kultalevyjä, lentokoneensa Mansionin lisäksi. Onneksi satuimme sinne ei-turistiaikaan, joka ei suinkaan tarkoita sitä etteikö siellä olisi ollut muita. Jonottaa saimme, mutta kohtuullisesti. Amerikkalaisten loma-aikaan paikka pullistelee Elvis faneja. Graceland on Amerikan 2. vieraillun koti George Washingtonin kodin jälkeen.

Ihmettelimme ääneen Mansionin edessä suomeksi, että kukahan ottaisi meistä kaikista neljästä kuvan ja kuin pyynnöstä takaa kuului "minä voin ottaa". Matkamme ensimmäinen suomalainen turisti siis.

Gracelandin  jälkeen olimme nälkäisiä. Täti oli nähnyt aamulla juoksumatolla mainoksen mielenkiintoisesta äyriäisravintolasta nimeltään Red Lobster. Sinne suunnistimme navigaattorin avulla ja jonotettuamme pöytää noin 30 minuuttia pääsimme nauttimaan hummeria ja katkarapuja. Sielläkin johtajaa myöten käytiin ihmettelemässä suomalaisia, jotka olivat nähneet aamulla mainoksen ja halusivat tulla heille syömään! Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi!

Sen päälle sitten jaksoimme vielä vähän shoppailla. Täällä kun suurin osa kaupoista on auki 22 asti ja osa koko yön. Nyt sitten yritämme tunkea kaikki tavarat laukkuihin. Huomenna on saatava kamat lentokoneeseen - suurin piirtein yksi matkalaukku ja käsimatkatavara per naama. Siinä meille aamuksi haastetta. Huomenna tähän aikaan toivottavasti nautimme Orlandossa hotellimme rauhasta ja Floridan lämmöstä!

sitä on matkan varralle opeteltu! Terminä on ilmeisen uusi lapsille. Täällä sitä viljellään. Se on itse asiassa johtanut siihen, että lapset kyselevät useita kertoja päivässä, että oikeasti vai onko sarkasmia?

Jatkoimme matkaa aamulenkkien jälkeen kohti Memphisiä route 66 pitkin Arkansan lävitse. Lomamme ensimmäinen viileä päivä. Elohopea ei noussut ollenkaan yli 50 F (suurimman osan matkaa oli 6 Celsius asteen pintaan). Ennen tätä päivää ei juuri ole laskenut alle 66 (ollut 20 ja yli Celsiusta koko ajan).

Olipa mukava jatkaa matkaa. Vierailu Poteaussa oli oikein mukava, mutta näyttelyesineenä oleminen on yllättävän raskasta! Luulen tytön nauttineen eniten siellä olosta ja löytäneen itselleen monta uutta kaveria. Kovasti oli neiti matkalla kiinnostunut vaihto-oppilasjuttuihin liittyvistä asioista. Saa nähdä kasvaako kiinnostus iän karttuessa vai häviääkö?

Poika kiteytti matkalla aika mukavasti Poteaussa olon - mitä ihmettä ne koko ajan luulivat meidän tulevan kehitysmaasta. Olisivat vähän katselleet ympärilleen - mitä tämä sitten on? Ympäristön rähjäisyys, sotkuisuus ja ihmisten tietämättömyys sai hänet näin ajattelemaan. Kävimme alkumatkasta pitkän keskustelun siitä mm. miten amerikkalainen koulusysteemi on erilainen kuin suomalainen.

Matkalla pysähdyimme Little Rockissa Bill Clinton museossa ja libraryssa. Siellä vierähtikin tunti poikineen. Ajan kanssa tutustuimme hänen kauteensa. Mielenkiintoinen paikka ja hyvin erilainen kuin Johnsonin vastaava Austinissa. Jatkaessamme matkaa keskustelu presidenteistä jatkui ja enpä ihmettlisi, jos poika Bondin elokuvien lisäksi kohta osaa luetella USAn presidentit taka- ja etuperin. Sen verran tuntui kiinnostavan ja vaikeita kysymyksiä sateli urakalla. Moni niistä jäi tosin tädiltä ja äidiltä vastaamatta - odottavat vastauksia Wikipediasta tai jostain! Ei voi tietää oliko Washington katolilainen tms?

Vietämme yön West Memphisissä hotellissa. Illallisella keskustelimme vaihteeksi ammateista ja tädin työ tuntuu lapsille edelleen olevan aikamoinen mysteeri. Nyt ei sentään enää kumpikaan luullut hänen olevan Kämpin kerrossiivooja vaan sen sijaan puhelinvarauskeskuksen työntekijä - siis keneltä varataan hotellihuoneita   Metsään menee ja kovaa. Kuten tätikin nykyään!