Eilen aamulla aamulenkin sijaan starttasimme kohti etelää ja San Antoniota, jonne oli reilun parin tunnin matka tästä Austinista. San Antonio on viehättävä kaupunki ja merkityksellinen paikka Texasin historia kannalta, koska siellä sijaitsee Alamo, jossa mm. Davy Crockett taisteli ja kuoli Meksikoa vastaan. Arkkitehtuuriltaan San Antonio eroaa Austinista. Keskustan ilmeessä on jotain meksikolaista.

Keskellä kaupunkia sijaitseva Alamon linnoitus on mielenkiintoinen pala historiaa. Tottakai lapsia taas kerran kiehtoi tarina Davy Crocketista. Katsoimme aiheesta elokuvan, jotta historia heille aukenisi. Kiva huomata, että lapset alkavat bongata englannin kielisiä tuttuja sanoja sieltä täältä ja uskaltautuvat hiukan sitä käyttämäänkin ostoksilla ja ravintolassa jne.

San Antonion keskustassa on myös viehättävä riversidewalk. Eli kaupungissa virtaa joki, jonka molemmille rannoille on tehty- kaupungin tasoa alemmaksi joen tasolla- eräänlainen kävelytie, kauppoja ja ravintoloita. Sieltä käveltyämme löytyi meillekin lounasravintola - Joe's Crab place. Pojan teki mieli äyriäisiä ja sieltähän niitä lsai. Tosin meitä aikuisia paikka lähinnä huvitti, koska tarjoilijat välillä jättivät työnsä sikseen ja alkoivat tanssia kaikki yhtä aikaa.

Ilmeisesti aikaero kuitenkin jollain tavalla vaikutti lasten ruokahaluun. Nimittäin eilen tuntui ettei heille riitä mikään ruoka! Joe's Crab placessa tyttö söi kaksi lasten annosta ihan kevyesti (jota ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt). Poika veti ensin aikuisten katkarapusetin riisillä ja jälkiruuaksi lasten katkaravut riisin ja ison maissitähkän kera. Hyvä, että ruoka maistuu!

Kotiin viemisiä jotenkin taas löytyi. Onneksi päivän isoimmasta ostoksesta (ja kalleimmasta) vastasi tänään poika, niin ei pääse enää meille kuittailemaan aiheella. Hän osti shakin, jossa joukkueina Texas ja Meksiko - siis Alamon taistelu. Tänään tässä pääsemmekin sitten testaamaan miten lisääntyneet tavaramme laukkuihimme mahtuvat? On aika sanoa kummitädille heipat ja jatkaa matkaa.

Tänään aloitamme noin 10 tunnin matkan kohti Poteauta. Päätimme ajaa sen kahdessa pätkässä. Eli Poteauhon tähtäämme huomiseksi iltapäiväksi. Miksi ihmeessä menemme Yhdysvaltojen takahikiälle? No, siksi että siellä äiti oli vaihto-oppilaana vuonna 86 - kauan on aikaa siis! Kerran sen jälkeen olen siellä käynyt "siskon" häissä morsiusneitona vuonna 1992. Ja nyt jännittää sinne mennä ja oikeastaan aika kovasti.

Tästäpä tämä uusi päivä lähtee. Aamulenkille, auton haku vuokraamosta ja nokka kohti Dallasia. Jossain Dallasin ja Poteaun välillä yövymme - toivottavasti viehättävässä motellissa. Täällä kummitädin luona olemme eläneet herroiksi - saapa nähdä miten tästä eteenpäin?