Aamulla verestin muistoja juosten ympari naapurustoa. Katsellen sita, miten maisema on muuttunut 25 vuodessa. Itse asiassa hyvin vahan - yllattavan vahan paitsi rapistunut. Muutoin tassa perheessa on paljon muutoksia. Isantaperheen isa omisti taalla ollessani 60 henkiloa tyollistavan muovitehtaan. Tehdas nayttaa edelleen olevan pystyssa samalla nimella, mutta isantaperheen isa ajaa viisi paivaa viikossa rekkaa eri puolille Amerikkaa elintarvikkeita kuskaillen.  

Saa tanaan oli lammin ja aika savuinen taas kerran. Ajaessamme tanne Dallasista matkalla oli useita kulotustulija aivan tien vieressa. Valilla tuntui, etta hyva kun naki eteensa - savua oli niin paljon. Parissa kohtaa aivan auton vieressa liekit olivat pelottavan korkeat. Paikalliset nayttivat niista valittamatta ajavan ohi, niin teimme mekin. Tati oli tavannut paikallisen metsanvartijan retkillaan, joka oli kertonut, etta nyt kulotetaan paljon, ettei kesalla tulisi hallitsemattomia paloja, kun on monin kerroin kuivempaa.

Tyttaren yokylaily ja kirkkoreissu oli mennyt hienosti. Missa eivat sanat riittaneet, olivat ottaneet kadet kayttoon. Heilla oli ollut oikea amerikkalainen sleepover. Neiti tuli tekokynnet laitettuna. Aiti on nyt ihan kateellinen. Haluaa samanlaiset kynnet - ainakin kokeilla kerran elamassaan. Tosin voihan se olla, ettei ne jarin kauan pysyisi tallaisen "multasormen" kynsissa...

Hauskuus jatkui Mikaelan 9-vuotissynttarreilla rullaruistin radalla. Aitikin heittaytyi teiniksi ja pisti rullaluistimet jalkaansa. Kaksoset olivat aivan innoissaan ja hikipaissaan pistivat toisten lasten kanssa menemaan ympari rinkia. Aiti perassa!

Ajatukset alkavat olla jo seuraavassa kohteessa. On ollut ihana tavata perhe uudestaan, mutta on myos kiva jatkaa matkaa eteenpain ja paasta taas omaan rauhaan! Huomenna starttaamme matkan kohti Memphisia, jossa ohjelmassa ainakin Elvis ja Graceland. Katsotaan nyt mihin asti huomenna menemme ja mita matkalla naemme. Kohti uusia haasteita!